Lisbon part. 2.

Olin lukenut jo kotoa käsin, että Lissabonissa on joku tollanen Ocenarium -merimaailma. Koska jaksan ihmetellä eläintarhassa apinoita tai vastaavasti merimaailmoissa nemokaloja, oli sinne tietenkin päästävä. Heräillään yleensä reissuilla aina suht aikaisin (, jotta ehditään aamupalalle. ruoka<3) ja niin ehditään sitten tehdä vaikka  ja mitä.

Lähdetiin aamupäivällä metrolla kohti Ocenariumia, joka oli tosi helppojen metroyhteyksien päässä. Paikan päälle oli helppo löytää ja matkalla bongailtiin myös shoppailupaikkoja. JES! Paikka ei ollut mikään törkyhintanen, ei edullinenkaan , mutta just sellanen minkä voi hyvin maksaa jos ei oo kauheesti muita maksullisia nähtävyyksiä listalla. Olipas loogisesti selitetty. Alle parikymppiä hinta taisi kuitenkin olla.

Tuolla sai ajan tosi kivasti kulumaan. Oli kauheesti nähtävää. Milloin seisoi niiden fisujen päällä ja millon ne uiskentelikin oman pään päällä. Oli jotenkin tosi siistii. Jumituttiin välillä pidemmäksikin aikaa ihmettelemään jotain melko tavallisiakin kaloja. Oli jollain tavalla todella rentoo, kun pysty jäädä vaan koloon istumaan pehmeelle penkille ja tuijottamaan niitä kaloja. Luultavasti kaikki ei nauti tällasista pienistä asioista, mutta itse kuulumme siihen ryhmää joka nauttii.

Olin ehkä kun joku viisi -vuotias, kun näin pingviinejä. Niin söpöjä! Tyypit ui ympyrää ja allekirjoittanut on suu korvissa. Perus!

Tuli jotenkin sellanen fiilis heti, et olisi pakko päästä vielä tulevaisuudessa sellaseen paikkaan, jossa noita pääsisi luonnossa todistamaan. Heitetään siis yksi tällanen kohde taas siihen loputtomaan "päästävä tonne" -listaan.

Kun olin pieni, en ikinä ymmärtänyt miksi jollain ihmisillä oli kotona akvaario. Varsinkin kun serkuillakin siellä akvaariossa ui vaan jotain miljoonakaloja, monneja ja muita tylsiä kaloja (ainakin 5-vuotiaan silmin). Muistan kun pohdin että miksi sellanen kaks metrii pitkä vesiastia piti olla olohuoneessa, jossa uiskenteli jotain tylsiä kaloja. Olisi edes ollut pallonmuotoinen lasimalja, jossa uiskentelis se kultakala kuten Aku Ankalla. Hauskintahan oli kuitenkin tollon pohtia sitä, kuinka suuri vedenpaisumus tulis jos se akvaario hajoaisi. "Kaikki ihmisetkin uisivat sitten vaan olohuoneessa". Lapsen mieli <3

Mutta tosiaan, en ymmärtänyt akvaarioita tollon yhtään. Ainoo ilo niistä oli, kun sai kiusata niitä monneja. :D Vaikka koputtelu akvaarion lasiin olikin kiellettyä. Jotenkin nyt mielipide on kuitenkin muuttunut ihan täysin ja niitäkin jaksaa tuijottaa. Toi merimaailma oli kyllä upein missä oon ikinä ollut. Noi lasiseinät teki niin suuren vaikutuksen. 

Kun oltiin kierretty koko Ocenarium läpi, lähdettiin ulkopuolella olevaan puistoon kiertelemään ja istumaan. Puisto oli tosi nätti; varmaankin noiden palmujen takia . :D Aurinko lämmitti kivasti vaikkei ollutkaan mikään überlämmin. Pienen stopin jälkeen lähdettiin lähellä olevaan kauppakeskukseen shoppailemaan (huonolla menestyksellä).

Ennen poislähtöä käveltiin vielä rantatietä pitkin. Sekin oli yllätysyllätys mun mielestä tosi nätti ja saattoi vaan kuvitella kuinka upeelta se näyttää kesällä, kun kaikki kasvit on kukassa...

Loppuilta menikin sitten taas kaupunkia kierrellessä ja siinähän se koko päivä sit olikin oikeestaan kulunut. Aivan järjetöntä muuten miten aika juoksee aina vieraassa ympäristössä...

-A